Löytyy osoitteesta: http://enfkuulumisia2011.blogspot.com/

(tästä päivästä eteenpäin)

Turkki on harmaa ja paksu
Joka kesäksi trimmataan
Perro on kuin pieni lammas
Muttei lauhkea alkuunkaan

Aamuisin kahdeksan aikaan
Urho suukoilla herättää
Se naukuu kuin kissa ja venyttelee
Heti tahtoisi leikkimään

Kun tulee pissahätä
Sen kuulee jokainen
Ja kun pientä Urhoa kiukuttaa
Niin se kostoksi pieraisee

Raskaan päivän jälkeen
Vielä suukot vaihdetaan
Sängyn alle ryömii
Niza turvaan nukkumaan”

Nipsulainen pääsi viime viikolla uudistamaan rokotukset. Toinen rokotuksista olisi ollut vielä voimassa, mutta otettiin nyt tehosteet kumpaakin niin ei tarvitse niitä Nizan kohdalla seuraavaan kolmeen vuoteen miettiä. Painoa oli vähemmän kuin aikaisemmin 15,7 kg (mutta niin oli karvaakin). Samalla kyselin eläinlääkäriltä valeraskauden homeopaattisista hoitovaihtoehdoista, sillä tiesin lääkärin olevan niihin erikoistunut. Ell. kyseli tarkaan Nizasta asioita kuten; millainen on kotona/kodin ulkopuolella, montako pentua on, miten niitä hoitaa, miten käyttäytyy muita koiria kohtaan kotona/ulkona jne. Sanoi että pelkästään valeraskauden hoitoon on olemassa viisi eri vaihtoehtoa (pilleriyhdistelmää) ja pitää löytää juuri oikea vaihtoehto, jotta hoito antaisi oikeanlaisen vasteen. Vastausteni perusteilla ell. määräsi Nizalle kuurin. Lähdimme siis klinikalta parin pienen pienen pillerin kera. Toiset pari Niza sai jo klinikalla huuleen. Kokonaisuudessaan kuuri oli parin päivän kestoinen (ja kolmen euron hintainen!).

Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa että on vaikea arvioida kuinka kuuri on auttanut. Valeraskauden oireet on ehkä kadonneet mutta nyt on sitten jotain muuta…

Viime keskiviikkona oltiin normaalisti omissa hallitreeneissä. Otin pitkästä aikaa Nizan ensin. Se hyppäsi ekan hypyn juuri ja juuri eikä suostunut seuraavaa hyppäämään. Pallon perään lönkötteli ja hyvä kun otti sen edes suuhunsa. Tietty koko treeni loppui tähän. Koira oli ihan outo. En vielä silloin osannut oikein sanoa mistä johtui, sillä uusi “lääkekuuri” oli käynnissä. Ajattelin että Niza oli vaan niistä niin sekaisin, koska mitään ihmeellistä ei ollut tapahtunut ja sunnuntaina kuitenkin kisoissa hyppäsi ja eteni hienosti.

Jatkoin tarkkailua kotona. Niza oli aika vaisu. Enimmäkseen makoili omalla pedillä. Söi kuitenkin ruokansa, ja luut maistui. Lauantai aamuna kun lähdettiin aamulenkille niin Niza ja Fidzi olivat ihan täpinöissään. Päästin ne vapaaksi. Juoksivat ja leikkivät pienen tovin. Sitten yhtäkkiä Niza vinkaisee ja lönköttelee pää alhaalla luokse. Loppu lenkillä ei lähde jaloista pois ja selvästi johonkin sattuu.

Nyt on pari päivää oltu aika rauhallisesti. Kävelyllä on käyty. Niza haluaa tulla mukaan ja lenkillä liikkuu ihan hyvin (vetää). Kotona olen yrittänyt useamman kerran käydä sitä läpi; väännellä ja käännellä. En vaan saa mitään vastetta mistään että johonkin sattuu. On kuitenkin selvästi kipeä. Ei tavalliseen tapaan halua hyppiä (Nizahan normaalisti hyppii suoriltaa ilmaan kun on innoissaan).

Katsotaan nyt kotona vielä pari päivää ja jos ei tunnu menevän ohi niin kai se on taas eläinlääkäriin mentävä. Jotain lihaksiin/luustoon viittavaahan tuo on. Niza siis joutuu nyt Ellan kanssa sairaslomalle. On kyllä harvinaisen huonoa tuuria että kolmesta koirasta jo kaksi on sairaslomalla (eikä minulla ole mitään tietoa missä ne ovat itsensä teloneet?!). Toivottavasti nyt ei olisi mitään kauhean vakavaa, mutta kyllä vähän pelottaa… 

Aloitetaan niistä huonommista. Ella kävi viime viikolla varpaan kontrollikuvissa. Nyt lääkärinä oli ortopedi Tetti Joutsen. Aikamoinen yllätys oli kun Tetti katsoi kuukauden takaisia kuvia ja totesi; “tämähän on ollut ihan säpäleinä koko varvas ja vielä niveleen asti. Ei hyvä ollenkaan. Varvas ei tule kestämään ilman nivelrikkoa”. Viimeksi diagnoosina oli siisti pitkittäinen murtuma? Parantuminen on kuitenkin alkanut hyvin, mutta kuntoutus jatkuu kevääseen asti (Ella saa tyytyä hihnalenkkeihin). Todella harmittava juttu! Ajan myötä selviää kestääkö varvas vai pitääkö se myöhemmin amputoida. Miten kaikki voikaan muuttua niin äkkiä? Keväällä olisi ehkä mahdollista harkita paluuta agilityn pariin, mutta onko se enää järkevää? Edistäisinkö vaan varmaksi ennustetun nivelrikon kehittymistä. Oliko Ellan agility siinä? En osaa vielä sanoa. Aika ironista kyllä, että samana vuonna suomen mestariksi ja eläkkeelle? Se Ellasta tällä erää.

Siirrytään sitten (hiljalleen) niihin vähän parempiin uutisiin. Niza on ollut TOdella rasittava. Se on niin valeraskaana kun koira vaan voi olla. Vikisee, uikuttaa, tuijottaa, petaa, etsii ja kantelee “pentujaan”. Monta kertaa olen meinannut lähteä hakemaan jo jotain “reseptihelpotusta”, mutta kun olin ilmoittautunut sunnuntaiksi kisoihin niin en sitten viitsinyt ennen sitä.

Sunnuntai aamuna mittarin näyttäessä -17 ja pikkujoulujen (eli huonosti nukutun yön) jälkeen kyllä ajattelin että olisimpa vaan doupannut tuon koiran niin olisi joku syy jäädä kotiin peiton alle lämpimään. En kuitenkaan ollut yksin lähdössä matkaan niin eipä siinä auttanut kuin pakata auto ja lähteä matkaan. Marika ja Rico tulivat kyydillä. Suuntana tällä kertaa purinan reilun 80 maksi3 koirakon kisat arktisen kylmissä olosuhteissa, hyrr. Tuomarina Anne Savioja.

Onneksi olin/oltiin vaan ilmottauduttu kahteen starttiin neljästä sillä aika viileää oli, ja vaikka kuinka lenkkeiltiin niin kyllä sitä mietitytti kuinka lämpimänä sen koiran sai pidettyä. Ekana agirata. Siinä otettiin alussa jo vitonen kosketuksesta kun en saanut Nizaa pituudelta käännettyä putkeen. Meillä meni sitten vähän linjat ristiin. A:n alastulon loikkasi (ei ottanut virhettä). Vikatikki oli kun yritin putken jälkeen tehdä yhdellä hypyllä niisto/sokkarin. Niza oli keskittynyt tuomariin eikä tullut niistoon…meni sitten hypyn edes takas. Puomin kontakti oli hyvä. Tästä radasta tuloksena hylly, huono sellainen.

Toisena ratana oli hypäri. Alku oli vähän hankalampi (varmaan radan hankalin kohta). Tutustumisen jälkeen katsoin pari koirakkoa ja aikalailla kaikki jotka oli tehnyt saman suunnitelman kuin minä saivat koiransa väärään päähän putkea. En kuitenkaan lähtenyt muuttamaan suunnitelmaa, ja mehän onnistuttiin. Saatiin rata ihan ok onnistumaan. Pari kaarrosta ja yksi vähän kökkö *töks*kohta, mutta nollana maaliin (aika -1,63). Ihan ok kun ajattelee missä henkisessäkunnossa tuo koira on, ja kuinka huonosti (vauhtia) on kulkenut treeneissä. Ehkä se tästä? Toiveissa olisi että Niza pystyisi vielä joskus keskittymään rataa ja ohjaukseen täysillä. Vielä se ehtii rekisteröimään kaikki ratahenkilöt, tuomarin liikkeet yms. Tämmöseen häröilyyn sitten kuluu ihan turhaan sitä kallista aikaa…

(talvi 2009  © Laura)

Fidziläinen oli seuraneitinä mukana, ei ollut hirmuisen tyytyväinen rooliinsa. Saas nähdä oliko nämä tämän vuoden viimeiset kisat, ehkä…ehkä ei.

Pahimmat höyryt on päästetty viikonlopun aikana pois, niin pystyn ehkä jo kirjoittamaan viime lauantain kisoista. Taas suunnattiin auton nokka kohti Lietoa Sarin ja Cheenan kanssa. Tällä kertaa Tsau:n kisoihin. Tuomareina Jarmo Jämsä ja Leena Rantamäki-Lahtinen. Radat (3kpl) oli ihan suoraviivaisia ja mukavia, eli ei voi edes niitä syyttää tästä tulostasosta. Me otettiin uskomattomasti taas kaksi uutta hyllyä ja yhdeltä radalta huimat 15RV + vielä vähän aikavirhettä.

Ekan radan virheen voin ottaa niskoilleni. Lähetin Fidzin U-putkeen ja aika pian huusin napakasti että “tässä”, jotta ei olisi irronnut edessä olevalle väärälle hypylle. No Fidzi sitten tulkitsi mun käskyn niin että pitää vissiin jättää putki kesken kääntyä ympäri ja tulla takaisin. Siitä eka vitonen. Lähetin putkeen uudestaan ja jatkettiin rataa. Ihan ok menoa kunnes tultiin kohtaan jossa oli hyppy, pituus ja rengas. Sanoin vielä rataantutustumisessa Sarille, että “nyt en ota tosta renkaasta ongelmaa”. Mitä tekee Fidzi? Menee sen renkaan ali yhtä matala kuin pituuden yli, arrggh! Taas huutelin koiran takaisin ja otettiin rengas uudestaan. Sitten vielä tiputti yhden riman. Oli kyllä niin kökkö rata, että KÄÄK! Seuraavalla radalla kaikki meni oikein mukavasti kunnes saavuttiin serpentiiniputkeen (otti renkaankin hienosti!). Jostain ihan ihme syystä teki taas putkessä täyskäännöksen?! Oma ymmärrys ei enää riittänyt. Nyt en kyllä itse tehnyt tai sanonut mitään mikä olisi tuon putkessa kääntymisen aiheuttanut. Pöh, no kävi sitten kattomassa putken väärää päätä josta hylly. Otettiin putki uudestaan, ja tehtiin rata ihan ok:na loppuun.

Vikalle radalla lähdettäessä oma fiilis oli aika maassa. Mun koira ei osaa putkea! Tavoite siis viimeiselle radalle nollan sijaan oli saada koira menemään putki päästä päähän ilman käännöstä. Radalla oli sama serpentiiniputki kuin aikaisemmallakin radalla, mutta eri lähestymiskulma. Lähetin koiran putkeen ja jäin tietty vähän ihmettelemään että kummastakohan päästä se nyt tulee ulos. Tietysti se silloin meni oikein (onneksi), ja oli jo ehtinyt lukea rataa väärin eteenpäin ja koskea A:ta etutasullaan ennen kuin itse olin ehtinyt edes jatkoa miettimään. Tästäkin radasta siis hylly, mutta kaksi putkea mentiin niin kuin ne kuuluu mennä. Toinenkin putki vähän jännitti kun oli puomin alla ja sinne piti lähettää eikä itse ei voinut juosta tsempittämässä vieressä. Onneksi nyt meni senkin ihan kyselemättä. MUTTA mistä näitä ihan ihme virheitä oikein tulee?! Fidzi oli jotenkin ihan epätavallisen kuulolla. Yleensä se on itsenäisesti lukenut rataa eteenpäin eikä enää juurikaan kysele. Mikähän epävarmuus nyt tuli?

Tuntuu niin käsittämättömältä että noustiin kolmella startilla kakkosiin ja muutamalla kisalla saatiin kakkosista pari luvaa. Nyt ei sitten enää onnistu mikään. Mitä meille oikein tapahtuu?? Rengas on edelleen epävarma este, mutta mikä noissa putkissa mätti? Taidettiin jäädä vielä kakkosiin täksi vuodeksi, ja ehkä se on ihan hyvä niin. Eipä sinne kolmosiin ole edes asiaa jos koira ei osaa putkea :D. Meidän kisamatkakaverit meni sitten nollavoitolla kolmosiin. Onnea Sari ja Cheena!

Onneksi lauantai-ilta kisojen jälkeen jatkui Hi-Ha:n pikkujouluissa hyvässä tunnelmassa. En sitten ehtinyt tai voinut jäädä kauemmaksi aikaa piehtaroimaan itsesäälissä. Illan aikana sain vielä paljon positiivista palautetta, että tämä on nyt vaan nuoren koiran hetkittäistä sekoilua (kiitos kaikille). Toivotaan niin, ja jatketaan treenejä.

Nizan kanssa olisi sitten tarkoitus kisata pitkästä aikaa ensi viikonloppuna. Eipä siitäkään ole nyt niin hyvät fiilikset kun koira on taas hormoneista sekaisin. Sillä on pennut ja “peti” meidän saunan lauteiden alla, jonne aina salaa yrittää mennä, että silleen.

Sunnuntaina aikaisin aamusta pakattiin Sarin volkkari parilla mustavalkoisella ja suunnattiin Lietoon kisailemaan Johanna Nybergin radoille ATT:n halliin. Ihan kiva, että ei tarvinnut lähteä omalla autolla. Kesärenkaat ja lumisade ei niin hyvä yhdistelmä. 

Edessä oli kolme starttia. Eka rata oli aivan kamala. Hylly tuli ihan alusta, mutta ihan oma mokahan se oli. Radalla oli sellainen aika pienehkö punainen rengas, josta pienessä päässäni kehitin meille ongelman (onneksi se ongelma unohtui ekan radan onnistumisen jälkeen, sillä rengas kummitteli joka radalla). Fidzi kun ei ole kisoissa ollut mitenkään rengasvarma, niin luottamus siihen että menee renkaan oikein oli aika pieni. Jäin sitten varmistelemaan sitä rankaan menoa niin paljon että seuraavat ohjauskuviot meni persiilleen ja koira väärään päähän putkea. Mentiin kuitenkin rata jotenkin loppuun. Fidzi taisi liukastua kolme neljä kertaa radalla niin että jalat lähti alta ja syljeskeli vauhdissa kumin palasia suustaan. Uusi pohja rouheilla ei ollut siis ihan helppo.

Toinen rata meni jo paremmin ja pysyttiin pystyssä. Puhdasta rataa melkein loppusuoralle, MUTTA hylly me siitäkin radasta lopulta onnistuttiin saamaan. F sujahti selän takaa A:n alla olevaan putkeen (A:lle oli tarkoitus mennä). Olisi kiva tietää mitä tässä tapahtui. Jäinkö paikoilleni varmistelemaan sitä A:lle menoa ja näin ollen ITSE aiheutin hyllyn? Vai possuiliko Fidzi, ja meni mihin halusi?

Kolmannella radalla TAAS aivan käsittämättömästä syystä F meni selän takaa keinulle. Itse olin tekemässä jonkin sortin päällejuoksuvientiä kepeille. Kaikki tapahtuu aina niin nopeasti! Jotain mustaa ja valkeata vilahtaa silmissä, ja sitten se katoaa selän taakse. En käsitä miksi se karkaa noin helpolla sinne *fuckin* selän taakse?! EI SINNE SAA MENNÄ. Sääntö nro. 1. Kuka sen kertoisi tuolle koiralle, ja miten? Nyt taidetaan jättää persjätöt yms. treenit pois.

Kisamatkalta tuloksena siis kolme uutta hyllyä, pyh!

Mustavalkoinen selän taakse juokseva eläin

Jospa meitä ei sittenkään ole tehty agilityyn (vaikka se juuri tuntui niin hyvältä). Pitäisikö keskittyä vaan tokoon? Loppuun pikkuinen pätkä syksyn hallitreeneistä, lajina siis toko (http://www.youtube.com/watch?v=O7M1c7oRkes). Pitäisi ottaa kamera useammin mukaan treeneihin (on se niin helppoa katsoa niitä virheitä nauhalta)!

Ella on alkanut parantua hyvin, tai ainakin näyttää siltä. On nyt ollut viikon ilman kipulääkkeitä, mutta silti jalan käyttö on aika hyvää. Ei se puhtaasti liiku mutta side ja ulkona kurahanska tekee kävelystä vähän inhottavaa. Ensi viikolla on tarkoitus mennä välikuvaamaan varvas. Niza taas tekee jotain hormonaalisia sekoiluja…pennut on varmaan siis taas pian kadoksissa.

Ella reppana on nyt pitkällä sairaslomalla (6-8 viikkoa ainakin). Viime viikon lopulla oltiin lenkillä. Kaikki koirat touhusi metsässä omiaan ts. Niza ja Fidzi juoksenteli ja Ella meni hajujen perässä. Seuraavaksi huomaan, että Ella ei käytä enää oikeaa etujalkaa?! Ajattelin että on astunut johonkin piikkiin tai lasiin, mutta tassussa ei näkynyt yhtään mitään. Kipeä se kuitenkin oli. En meinannut saada tarkastaa koko tassua, kun koira huusi kuin syötävä. Päästiin (tai Ella pääsi) sitten onneksi kyydillä kotiin. Jalka tai varvas suihkutettiin ja tutkittiin mutta mitään ulkoista siinä ei näkynyt. Jotenkin se kuitenkin tuntui oudolta (lonksui). Eipä siinä muuta voinut kun elänlääkäriin aikaa varaamaan. Saatiin onneksi siltä seisomalta aika. Tassu kuvattiin, ja siinä todettiin keskimmäisen varpaan pitkittäismurtuma. Ei tullut mieleenkään, että se olisi oikeasti voinut murtua, kun tuntui että mitään ei edes tapahtunut. Näin nyt kuitenkin on ja Ella on tassu paketissa seuraavat 6-8 viikkoa, jos murtuma alkaa parantua hyvin.

Pieni sairulainen

Toivotaan nyt että kysessä on harmittava onnettomuus eikä murtuman takana ole mitään muuta…Ella nukkuu nyt päivästä varmaan 23,5h. Mistä sitä unta oikein riittää? Onhan sillä tosin kipulääkitys päällä, eli ehkä se väsyttää. On se tosin jo parantumisen merkkäjä näyttänyt. Yksi päivä kun oltiin muiden koirien kanssa lenkillä niin Ella oli tuohunnut roskiksen ympäri kämppää (ihania likaisia vaippoja jne.), yäk! Ehkä se tästä. Toivotaan että se pystyy vielä palaamaan agilitykentille!

Loppukevennykseksi syksyisiä otoksia lenkiltä © Laura

Fidzi ja Nipsulainen juoksee. Hiukan eri liikkumistyyli?

Niza kieli poskella

Kaunis 2v. Fidzi

Niza the keppivaras ja Nökö

Ella nautiskelee auringosta

Ella juoksee KOVAA (ennen sairaslomaa)

Paimenkopla

Mun pikkuinen pentukoira täyttää tänään jo kaksi vuotta. Oikein paljon onnea rakas paimeneni.

Ulkonäössä on jo jotain muutoksia tapahtunut, mutta luonteeltaan se on vielä hyvin pentumainen (ja hyvin usein sitä luullaankin nuoremmaksi mitä on). Ehkä se on kuitenkin jo jotain oppinut?

Fidzi syksy/talvi 2008

Fidzi syksyllä 2010

Olin ilmoittanut Fidzin kirkkonummelle kahdelle Ritva Herralan radalle. Taaskaan ei tarvinnut lähteä matkaan yksin, kun Fidzin puolisisko Cheena omistajansa Sarin kanssa lähtivät samoihin kisoihin. Matkat menee kisapaikalle kyllä yhdessä hujauksessa, kun on joku kenen kanssa rupatella. Startit olivat vasta myöhemmin iltapäivällä, eli siinä oli sitten koko päivä aikaa kerätä jännitystä. Onko se sitten epävarmuus vielä tuon koiran kanssa vai mikä, mutta kisaaminen saa vielä kovasti sykkeen nousemaan ja sydämen pamppailemaan.

Radat oli ihan mukavia, ei mitään suoria juoksuratoja. Oli vähän vaikeampiä hyppy-keppikulmia. Ekalta radalta Fidzi sujahti ihan ihmeellisesti mun selän taakse hypylle (5-hyppy), vaikka putki syötti suoraan puomille. Mitä opin? ÄLÄ JÄTÄ KOIRAA KOSKAAN SELÄN TAAKSE! Ei tullut pieneen mieleenkään, että se tuollaista voisi keksiä. Kepeillekin meni väärin sisään (taas kiepahti selän takaa!), mutta en jäänyt korjailemaan.

Toisella radalla sitten hylky putken väärästä päästä (6-putki). Jatkettiin kuitenkin rataa, mutta putken jälkeen hypyt valahti yksi sinne toinen tänne, kun jäin vähäksi aikaa harmittelemaan tuota hylkyä paikoilleen. Lopussa olisi ehkä ollut fiksuinta pyörittää koira 15-hypyn siivekkeen ympäri. Itse vaan jostain syytä vältän ja kartan näitä ohjauksia (jolloin ei koirakaan niitä osaa), niin tein ihan muuta ja sain koiran hyppäämään saman hypyn pariin kertaan. Hyvillä mielin kuitenkin kummatkin radat. Puomi oli ekalla radalla tosi hidas (hiippaili lopun), mutta tokalla jo ihan hyvä. Vauhtia nyt saisi aina olla emempi, mutta koko ajan sitä onkin tullut lisää. Hienosti otti kaikki kontaktit (paitsi se yksi hiippailu puomi, ei ollut hieno). Vikalla radalla puomin 2on-2off kontakti toimi, vaikka juoksin ohi!

Tylsiä mokia, mutta silti ihan hyvä mieli, ihme kyllä. Radat on videollakin mutta en taida kehdata niitä tänne linkittää…

Niza kun kerran aloitti juoksun niin vaihdoin koiran viikonlopun kisoihin. Lähdin matkaan Ellan kanssa. Ihanaa, kun ei tarvinnut mennä yksin vaan Lilu ja Tatu lähti mukaan skabailemaan. Olin ilmoittanut Nizan, mutta nyt siis Ellan kahdelle hypärille. Hypärit olisi ollut Nizan kanssa oikein hyvää harjoitusta, kun olisi voinut keskittyä oikeasti siihen rataan ja ohjaamiseen eikä miettiä niitä kontakteja. Ellan kanssa hypärit on vähän huonoja, sillä niillä ei saada “aikatasoitusta” niin kuin agilityradoilla (eli juoksukontakteilla).

Ekalla radalla tuomarina Marja Lahikainen. Rata näytti kutakuinkin tältä:

Alku taas räpellystä, kun ei voi pysyä lähdössä,  mutta muuten ihan ok rata. Vähän kökkö valsseja joutuu aina vääntämään, mutta kun takaaleikkaukset ei ole Ellan kanssa hyviä, tappaa vauhdin. Se ei vaan irtoa kunnolla. Radalta saatiin 0 RV, mutta yliaikaa harmittavasti 1,6 sek, mutta jos MM-kisoissa ollut Sonic sai alitettua ihanneajan reilulla viidellä sekunnilla, niin ehkä tuohon voi olla tyytyväinen? Olihan siinä meidänkin radalla pari kohtaa missä tuli hukattua sitä kallisarvoista aikaa (Livekuvaa radalta: http://www.youtube.com/watch?v=qeuqX8×3mHU).

Toisella radalla oli tuomarina Anne Viitanen. Rimat tapissa ja okseri ei kyllä näyttänyt Ellalle lupaavalta.

 Vauhtia tällä radalla kuitenkin tuntui olevan enemmän eikä rimatkaan kolissut. Hylly kuitenkin tuloksena (karkasi selän takaa väärään päähän putkea), mutta ennen hylkyä oli jo keppivirhe alla. Huomaan kyllä itsessäni, että kun virhe on tullut, niin yritys loppuu ja ohjaus on jotain sinne päin vientiä. Tehtiin kuitenkin radalla olevat esteet jossain järjestyksessä melkein loppuun (http://www.youtube.com/watch?v=RW8v5sUS0rs). Ella oli maalissa sitä mieltä, että oli tehnyt tosi upean suorituksen, ja hyvä se kai niin on

Jos vaan ei tule “juoksuesteitä” niin ensi viikonloppuna olisi Fidzin vuoro kokeilla kisaamista parin startin verran. Kisaamisen lisäksi päästään tällä viikolla F:n kanssa huippuoppiin agilityssä, kun Gora Zeljko (http://www.youtube.com/watch?v=t5pWvzSMnPk) tulee kouluttamaan meitä. Kiitokset taas Saijalle tästä mahdollisuudesta!